Koulutuspäivä 21.5



Mikä työssäni on hyvää nyt?

- Työkaverit
- Useimmat asiakkaat
- Asiakkaiden palautteet
- Ihmisläheinen vaihteleva työ
- Itsenäinen työskentely
- Tehdään päätöksiä joustavasti muuttuvien tilanteiden mukaan
- Maalaisjärjen käyttö ja oma-aloitteisuus
- Hyvät työkaverit
- Arkipäivän huumori
- Hyvä asenne hoitotyöhön
- Asiakkaiden kiitos kannattelee pitkälle
- Ihmisläheinen työ
- Työyhteisön tuki joka on helposti saatavilla
- Saa käyttää omaa persoonaa työvälineenä
- Koulutettu henkilökunta
- Opiskelijat
- Monipuolisuus ja vaihtelevuus,
- Vastuullisuus
- Mukava vuorotyö
- Pegasus mukana- ohjelma
- Uusi perusturvajohtaja Askolassa
- Kesäolosuhteet
- Lomat
- On töitä
- Työnantajan joustavuus
- Lääkärien kanssa hyvä yhteistyö
- Sairaanhoitajat saavat suunnitella aikataulut päivittäin tai viikottain
+- Pieni stressi
- Luottamus ja vastuu

Mikä on työssäni negatiivista nyt?

- Kiire
- Talvella huonot kelit
- Henkilökunta- ja sijaispula
- Tietotekniset ongelmat
- Hoitotyön lisäksi paljon muuta tehtävää
- Työajan päättymisestä ei aina tietoa
- Likaiset työolosuhteet
- Kuolemanläheisyys
- Kelien vaikutus
- Jotkus asiakkaat haluaisi enemmän samoja hoitajia
- Liikaa kiirettä, johtaa riittämättömyyden tunteeseen
- Palkka
- Positiivisen palautteen puute
- Hautovat työvaatteet
- Palavereiden puute
- Infon puute
- Fyysisesti ja henkisesti raskaat asiakkaat -+ Antaa paljon, mutta ottaa myös
- Yleinen sekavuus
- Informaation kulun puutteet
- Koulutetun henkilökunan pula
- Onko enää kenenkään hallussa
- Vähäinen informointi
- Kannustuksen ja motivoinnin puute
- Kaaos, kaikki ovat erilaisia. Sairaslomapäivät vähenisi paremmalla järjestelyllä
- Työvaatteet
- Sitoutumattomat työntekijät. Kaikki eivät jaksa sitoutua kaaoksen aikana
- Epävarmuus työajoista ja vapaapäivistä
- Asiakaspaineet ja huonokuntoisuus työvoimaan nähden
- Sijaispula
- Temppuileva teknologia
- Työrauhan puuttuminen
- Työtilat/viihtyvyys
- Vastuu ja palkka ei kohtaa. Lisää vastuuta, mutta ei vastaavaa korvausta
- Psyykkinen kuormitus, työ tulee kotiin asti
- Negatiivinen stressi
- Läntisellä ja itäisellä puolella pitkät työmatkat
- Taukojen puute
- Tiedonkulun tökkiminen
- Selkeiden vastuualueiden puute
- Sairaslomat ja järjestely



On kaksi asiaa mitä tarvitaan ja mitä pitää tehdä hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi

1. Maailmassa eniten vanhuksia ja nopeiten kasvava vanhusväestö. Vanhusväestö ei ole missään kasvanut koskaan niin paljon kuin nyt Suomessa. Työikäinen väestö vähenee kaiken aikaa. Työtä tehdään vähemmän ja huoltosuhde heikkenee. Kun hyvinvointiyhteiskuntaa käytiin rakentamaan, oli eniten työtä tekeviä. 60- luvulle tultaessa vanhukset kuolivat suhteellisen aikaisin. Ei ollut ongelmia, kun keski-ikä oli noin 60v. Nyt olemme menossa kohti läntisen euroopan huonointa huoltosuhdetta. Esimerkiksi Yli- Iissä huoltosuhde on nyt 100:1. On turhaa tehdä mitään hyvinvointiyhteiskunnan eteen, jos emme ratkaise vanhusongelmaa. Yksikään kunta tai alue ei menesty jos vanhushaastetta ei ratkaista.

2. Miten työikäinen väestö pysyy työkykyisenä ja työhaluisena? Miten innostus saadaan ulos ja voimattomuuden tunne pois? Työelämästä putoaa 16-17 000 ihmistä pois joka vuosi. 12-13 000 ihmistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle joka vuosi. Tällä hetkellä 160 000 ihmistä on työkyvyttömyyseläkkeelle. Kustannus yhteiskunnalle on 800 000 000€ vuodessa. Työttömien määrä on kasvanut valtavasti. Vastavalmistuneita digiaktiiveja akateemisesti koulutettuja nuoriakin on paljon työttömänä.


Mitä opitaan tänään? Haetaan yhteistä näkemystä siihen mihin vanhuspalvelut on menossa ja mitä pitäisi tehdä? Mitä voisin itse tehdä toisin?

Kuntatyöhön on erittäin vahva usko. Ulkoistuskierre taasen on erittäin vaarallinen. Valtuutetut ja johto on fiksua väkeä, mutta tällä hetkellä kaikki ovat yhtä voimattomia tekemään mitään. Ihmisillä on hyvät aikeet ja hyvä tahto. Meidän täytyy vain löydää keinot toteuttaa ne asiat jollain tavalla.

Mitkä on ne reunaehdot missä toimitaan?
Tilanne on se, että olemme romahtaneet EU:ssa mallioppilaan paikalta tarkkailulistan kärkeen. Olemme syöksyneet kaikilla mittareilla mitattuna taloudellisesti huolestuttavimpien kärkeen. Yksi syy on euroopan pullein julkinen sektori. 54% BKT:stä menee julkiseen sektoriin. Tällä hetkellä se on suurin euroopassa. Kuntatyössä on nyt leikkauksista huolimatta 441 000 ihmistä. Enemmän kuin koskaan. Suomessa tehdään 50 000h työtä työuran aikana. Norjassa 45 000h. Ruotsissa tehdään 20% enemmän työtä kuin meillä elämän aikana. Saksassa 75 000h, Aasiassa 100 000h. Jotenkin työuria pitää voida pidentää, jotta kilpailukyky säilyy.

Yksityistämien sosiaalisektorilla on suuri. Tällä hetkellä noin 100 yksikköä vuodessa. Omaa palvelutuotantoa siirtyy yksityiselle puolelle. Hallitsemattomana yksityistäminen on riskialtista.

Miksi oma kotihoito voi olla parempaa kuin joku kilpailutettu toiminta?
- Voi olla asiakaslähtöisempää. Työntekijät tuntee ihmisten sosiaaliset verkostot, kalavedet ja oman ympäristön. Tiedetään sellaisia tietoja asiakkaista mitä yksityisen yrityksen ”ulkopuoliset” työntekijät eivät voi tietää. Tämä tietämys täytyy pukea toiminnaksi.
- Kilpailukykyisellä yrityksellä täytyy tulla 20% voittoa. Kansainvälisten yritysten voitosta 20% menee ulkomaille. Osakeyhtiölain mukaan yritys ei voi tuottaa tappiota. Se voittoraha menee aina muualle. Kuntatyö ei tarvitse voittoa. Kunta on tässäkin suhteessa heti 20% edellä yksityisiä palveluntuottajia.
- Ollaan kuntalain mukaisia. Kunnan tehtävänä on asukkaiden hyvinvoinnista huolehtiminen. Kunnassa on kaikki. Tekninen toimi, kultuuri, ruokapalvelut, sosiaalitoimi. Kohtuullisen pitkät työsuhteet, koulutettu henkilökunta. Suhteellisen hyvät ja ennustettavat lomat. Minkä takia sitten nuori 30v. ekonomi kävelee kunnan hallituksen huoneeseen ja kertoo voivansa tehdä saman asian 10% halvemmalla? Missä on vika? Mikä mättää?

Teemme tällä hetkellä erittäin vähän työtä. Panostamme erittäin paljon työhyvinvointiin. Sairauspoissaolot ja työuupumus on nousussa. Tuottavuus on romahtanut. Tarvitaan kykyä ajatella toisin. Täytyy osata perustehtävä suhteellisen hyvin. Täytyy näyttää sille, että ilahtuu asiakkaan hyvinvoinnista. Hyvällä työntekijällä pitää olla rohkeutta. Rohkeutta vaikka nolata itsensä.

Kenelle tuotamme palveluja? Kuntana asiakkaana on kaikki vanhukset. Tehtävänä hyvinvoinnin tuottaminen kaikille Loviisan ikääntyneille. Onneksi meillä on omaiset mukana tuottamassa. Ketä ovat Loviisan ikääntyneet? Kaikki 63v. täyttäneet ovat ikääntyneitä vanhuspalvelulain mukaan. 63 vuotiaat ovat aktiivisia ja tekeviä ihmisiä. Esim. 70- luvulla isovanhempien luona hoito lapsenlapsille oli varteenotettava ja merkittävä vaihtoehto. Nykyään ei käytännössä ollenkaan. Maailma on muutoksessa.

Älä siis valitse kyynisenä ja katkerana akkana olemista. Luovuus ja heittäytyminen nousee esille. 
Nykyään ikääntynyt ikäluokka on erittäin aktiivista ja paljon vapaa- aikaa käyttävää ryhmää. Suomessa on kansainvälisesti katsottuna erittäin sivistyneitä ikääntyneitä ihmisiä. Maailman ainut kansa jossa 80- vuotiaat osaavat kaikki lukea. Maailmassa suhteessa ovat myös erittäin varakkaita. 63- täyttäneet alkavat olla hyvin varakkaita. Heillä on kertynyttä omaisuutta. Ei ole isoja velkoja. Ovat myös palkkajohtajia. Johtuu työn psykologiesta muutoksesta. Nesteen prosessiduunari joka jää eläkkeelle ansaitsee enemmän kuin sairaanhoitaja. Näitä ihmisiä on vähän yli miljoona.

Missä kohdassa ihminen on vanhus lain mukaan? 85 vuotta. Hauraus ja raihnaus on vanhuuden määritelmä. Vanhuus ei ole sairaus! Vanhuus ei parane hoitamalla. Pääosin se vain pahenee hoitamalla. Yhtään vanhusta ei ole hoidettu takaisin 30- vuotiaaksi. 63-85v on 22v aika. Aika on pidempi kuin lapsuus ja nuoruus. Tätä joukkoa on Loviisassa enemmän kuin lapsia ja nuoria yhteensä. Tämä takaa kotihoidon työn jatkuvuuden.

Vuoden 2013 uudissana oli curlingvanhus. Petaamme tietä vanhuksille raskaiden palveluiden parissa. Hyvässä kotihoidossa oleva vanhus elää hyvää ja onnellista vanhuutta kotonaan samalla hinnalla kuin yksi hoitokodissa. Meillä on kaikki resurssit, asenne ja edellytykset tehdä asiat hyvin. Kotihoito on alue missä pystytään uudistamaan toimintamalleja.




Kun mietitään tavoitteita ja miksi vanhuspalveluissa on menty lokeroituneeseen maailmaan. Kun kaikki menee vanhuksella hyvin, ei ole mitään palveluja tarjolla. Täytyy mennä riittävän huonosti, ennen kuin on mahdollista saada palveluja. Täytyy saada riittävästi puutteita, että niitä voidaan alkaa korjaamaan. Aiemmin ei tartuta. Pitää olla vika, että voidaan korjata. Hyvin perinteinen suomalainen ajattelutapa.

Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon ihmisiä, jotka juuri ja juuri pärjäävät kotonaan ja ovat surkeusindeksin yläpuolella. Tällä tavoin laitostuminen edistyy todella nopeasti. Kotihoidossa kotiin tuotu pahvirasiaan pakattu ruoka on hyvin vaarallinen palvelu. Sillä viedään rakkauden ilmaisukokemus ihmiseltä. Sillä viedään myös osallisuuden tunne ihmiseltä. Elinpiiri muuttuu valtavasti, kun ihminen muuttaa kotoa palvelutaloon.

Ei tehdä uusia jäykkiä palvelutuotteita vanhojen palvelutuotteiden tilalle.

Kotihoitoon saatava huomattavasti enemmän vapautta tehdä asukkaiden kanssa asioita joita he itse haluavat tehdä.

Vanhusten kannalta on tasan yksi prosessi asiakaslähtöisesti ajateltuna. Sen prosessin nimi on ELÄMÄ. Tämän prosessin omistaa asiakas. Elämää elää asiakas, kaikki muut prosessit ovat tukiprosesseja ja niiden tehtävänä on mahdollistaa hyvä elämä. Tavoitteeksi tulee olla hyviä päiviä, hetkiä ja vuosia kotona. Ei ole väliä onko ihminen kotona, kotihoidossa, tehostetussa palveluasumisessa vai vuodeosastolla. Tavoitteena on tuottaa joka paikassa hyvää elämää, ei sitoa ihmistä rakenteisiin ja kallistaa vaaka-asentoon. Pitää pystyä rakentamaan taloudellisesti ja työn kannalta kestävä ympäristö. Jos jatketaan julkisessa sektorissa samalla tavalla kuin nyt, palvelut ulkoistuu.

Mitkä asiat mahdollistaa hyvää elämää kotona?

Palvelut jäävät päälle ja annetaan täysin liiallista ja turhaa palvelua mikä ei paranna asiakkaan tilaa, vaan passivoi ja taannuttaa.

Miksi meillä on hankalan tuntuista tällä hetkellä?



Työ muuttuu. Miten viestit 10 vuotta sitten? Maailma on muuttunut. Toimialat ovat muuttuneet radikaalisti. Kotihoito kuntapalveluissa on se joka heikoiten sopii massatuotantoon. Masssatuotannon aikana työ jäsentyy lokeroihin. Laatikoita organisoidaan eri tavalla laatikoihin ja järjestellään laatikoita. Kukaan ei kysy mitä saat aikaan, vaan mitataan mitä olet tehnyt. Riippumatta asiakkaasta tai mistään muusta. Ajatellaan, että hankitaan pätevyys koulutuksella ja sitten tehdään sitä työtä eläkeikään asti. Vanhuspalveluiden tärkeimpiä työkaluja on vuorovaikutus. Suomalaista yhteiskuntaa moititaan jäykästä opetustavastaan. Nykyään ollaan kaaoksen reunalla ja menestyjät osaavat tarttua oikeisiin virtauksiin joita kaaoksessa havaitaan.
Ihminen oppii osaamisestaan ¼ koulutuksessa, ¼  vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa, ¼  maailman kanssa ja ¼  työkavereiden kanssa.

Jos jatkuvaa oppimista ei pidetä yllä, tulee osaamisen puoliintumisen sijalle kyynisyyttä ja katkeruutta. Ennen hierarkia perustui asemaan. Nykyään se perustuu osaamisen käyttöön, vuorovaikutukseen ja uuden omaksumiseen. Ei keskitytä siihen mitä meillä on, vaan keskitytään siihen mitä meiltä on viety tai mitä meillä on joskus ollut. Muutos tulee ulkopuolelta. Sitä ei voida rauhoittaa. Muutos johtaa kiireeseen, kiire johtaa riittämättömyyden tunteeseen ja riittämättömyyden tunne katkeruuteen ja katkeruus kyynisyyteen. Tämä kaikki johtaa boreokratiaan, eli tylsyysmaahan. ”Ne siellä jossain”- ajattelu vierittää oman muutoksen hallinnan johonkin muualle omalta vastuultaan. Muutos on vääjäämätön, me ei voida sille mitään.

Aika iso osa on kotihoidon henkilökunnasta on unelma-ammatissaan. Ainakin moni tykkää omasta työstään. Tällä hetkellä työtä ei tehdä 8h päivässä, vaan työstä on tullu ajasta ja paikasta riippumatonta. "Paha työ- hyvä vapaa-aika"- mentaliteetti on valloillaan. Kaikki ovat tehneet tai ajatelleet työtä työajan ulkopuolella. Kaikki ovat saaneet ideoita työajan ulkopuolella. Työ on automaattisesti siirtynyt monimutkaisen laajenevan verkoston maailmaan jäykän hierarkian maailmasta.

Asiakas ei ole enää tuotetun tuotteen kohteena, vaan tuotteita on kehitettävä asiakaslähtöisestä näkökulmasta. Asiakaslähtöisesti toimiessa ei voida pysyä raja-aitojen sisällä. On pakko uskaltaa tehdä rajuja muutoksia. Monessa organisaatiossa on voimavaroja jotka jää käyttämättä raja- aitojen takia. Massatuotannossa ajateltiin prosessien ja tuotteiden jatkuvan kehittämisen olevan ratkaisu tuottavuuteen.

Aiheesta kiinnostuneille löytyy laajempaa luettavaa aiheesta: Matti Lehti - Suuri Hämmennys 

Massatuotannon aika on ohi. Siirrymme digitaaliseen palvelutuotantoon missä halpa tieto virtaa vapaasti. Myös uusi palvelutuotanto edellyttää tiedon vapaata virtaamista.
Media-ala meni jo muutoksen kourissa. Seuraavaksi tulee opetustoimi. Matkatoimistoala on hävinnyt. Media-ala on muuttunut täysin. Toimittajatyö on muuttunut täysin. Sama tulee tapahtumaan digitalisaation kautta myös vanhuspalveluissa.

Suomen nykyinen työelämä on rakennettu massatuotannon ehdoilla. Suuret ikäluokat ovat rakentaneet sen oman näköisekseen. Koulutettu koulutus- ja edistysuskoon.
Vuosina 1965-76 välisenä aikana syntyneet ovat melko lailla samanlaisessa maailmassa olevia kuin vanhempikin sukupolvi. Tunnistetaan rajoja, mutta ei olla kykeneviä tekemään asioille mitään. 70% työelämästä on tätä joukkoa.

1977-97 syntyneet ovat se ongelmallinen porukka. Tästä sukupolvesta on tullut vahvaa. Erittäin arvosidonnaista väkeä. Raha on merkityksellistä, mutta siihen on totuttu. Sitoutuminen vakituiseen työhön on erilaista. Sitoutuminen on vahvaa työn merkityksen kautta ja motivoituminen on omaehtoista, mutta ei käskyn kautta. Sosiaalisesti erilaista. Polarisaatio on erilaista. Yhteisössä ei ajatella multitaskauksen olevan pahaa tai kaaoksen reunalla olon olevan pahaa.
On ihmisiä jotka työskentelevät eri tavalla ja arvostava eri asioita. Tätä ei pidä nähdä ongelmana, vaan rikkautena.
Valinnanvapaus työelämässä on erittäin tärkeää. Olemme tottuneet kuitenkin, että emme saa käyttää valinnanvapautta. Jos sitä olisi mahdollista käyttää voimavarana, voisimme kehittää monia asioita helpompaan suuntaan.

Työhyvinvoinnilla ja työn tuottavuudella on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa. Innostuksella ja tuottavuudella taas on suuri korrelaatio.
Vaikka organisaation heikoin aines suurilla panostuksilla saataisiin tekemään kohtalaisia suorituksia, se ei riittäisi kilpailukyvyn säilyttämiseen. Lähes kaikki reklamaatiot ja ongelmat työssä johtuvat huonosta vuorovaikutuksesta, ei ammattitaidon puutteesta. Panostamalla ankeuttajiin, saadaan ihmiset seuraamaan ankeuttajia, panostamalla innostajiin saadaan ihmiset seuraamaan innostajia. 

Mieti miten asennoidut!

Mistä ihmiset innostuivat työssään?
Palkka oli noin sijalla 10.
Pomo sijalla 8.
Se, että saa itse vaikuttaa ja kehittää omaa työtään ovat kärkisijoilla.
Pomoa enemmän merkitystä on kunnollisilla työkavereilla. Poliittisen johdon merkitys työn innostavuuteen on tasan 0. Asiakashyödyn tuottaminen oli kärjessä.
Tulevaisuuden työelämän iso kysymys on miten räätälöidään oikeanlainen diili oman elämäntilanteen mukaan.

Varhaisen puuttumisen mallin sijaan on rakennettava innostuksen varhaisen hyödyntämisen malli




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti